Kunnallisvaalikirjoituksia, kommentteja voi lähettää Sinikalle täältä.
Jos haluat henkilökohtaisen vastauksen, jätä yhteystietosi.

Eduskuntavaalikirjoituksia, edelleen ajankohtaisia.

Kannattelevatko naiset puolta taivasta?
Keskustelua perustulosta
Hiilidioksidivero hullutuksen hoitoon
Vaikeita kysymyksiä
Toisen hyöty - toisen haitta
Perustuloa vai byrokratiaa?
Om att spara (el)
Uudelleen ydinkysymyksistä
Ydinkysymys
Det där med åldern
Ja seuraava oli Hyvinkää...
Millainen vuosi tämä uusi?
Vähemmän roinaa...
Joulukiireitä ja blogimerkintöjä
Mihin katosi lumiukko?
Asennetta !!
Reissussa
Etelä-Suomen transiittoliikenne, talouden pelastus vai ympäristön perikato?
Kaikki päivät ovat lasten oikeuksien päiviä, sanoi Ossi Savolainen
Asioilla on puolensa
Kantapöytä
Ruonoilua
Panovirheitä yöllisissä jutissa
Puheita ja päätöksiä
valtuustoaloite:energiastrategia
Extra ecclesiam nulla salus ??

alkuun

Kannattelevatko naiset puolta taivasta?
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 14.03.2007

Kansainvälinen naistenpäivä tuli ja meni. Puolileikillisesti heitettiin huulta siitä onko vuodessa kuitenkin 364 miesten päivää. Monissa maissa on. Pohdittiin sitä kuka ensimmäisenä antoi naisille poliittiset oikeudet. Me suomalaiset tietenkin ylpeinä kerromme, että meillä naiset ensimmäisinä saivat taydet oikeudet, siis myös vaalikelpoisuuden, sata vuotta sitten. Niinpä me naiset nyt sitten olemme täydessä touhussa eduskuntavaaliehdokkaina.
Uusiseelantilaiset rientävät sanomaan, että heidän naisensa kumminkin ensimmäisinä kävivät vaaliuurnilla. Tähän liittyen kertoi ulkoasiainneuvos Marjatta Rasi Helsingin yliopistolla pitämässään puheessa kuinka hän kerran YK:n suurlähettiläänä ollessaan lähetti uusseelantilaiselle kollegalleen onnittelusähkeen, jossa hän onnitteli Uutta Seelantia siitä, että nämä olivat ensimmäisinä maailmassa sallineet naistensa äänestää miehiä.
YK:ssa kesti kolmekymmentä vuotta, ennenkuin siellä keksittiin naisten olemassaolo. Tämän hämmästyttävän silmienavauksen sai aikaan - kukas muu - kuin suomalainen, kaikkien aikojen ensimmäinen naispuolinen YK:n apulaispääsihteeri, nykyisin ministeri, Helvi Sipilä. Hänen aloitteestaan järjestettiin ensimmäinen naisten asioita käsittelevä maailmankonferenssi, ja sen seurauksena sai alkunsa YK:n vapaaehtoinen naisten kehitysrahasto, UNIFEM, joka sitemmin on saanut aina vain lisää tehtäviä, jotka kaikki tähtäävät naisten voimauttamiseen (empowerment), siihen että naiset pystyvät olemaan mukana päättämässä omista ja yhteiskuntansa asioista.Helvi Sipilän toimesta perustettiin viisi vuotta myöhemmin Suomen UNIFEM - Finlands UNIFEM ry, joka toteuttaa samoja periaatteita Suomessa ja Suomesta käsin. Tällä hetkellä erikoiskohteena ovat Afganistanin naiset, jotka saavat kipeästi tarvitsemaansa oikeusapua UNIFEMin kouluttamilta naisten ongelmiin perehtyneiltä neuvonantajilta.
UNIFEMista löydät lisää tietoa osoitteista: www.unifem.fi ja www.unifem.org

alkuun

Keskustelua perustulosta
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 06.03.2007

Viime viikonlopun paneelikeskustelut osoittivat jälleen, miten vaikeaa on irrottautua totutuista ajatusmalleista. Ainakin se pitää paikkansa perustulon suhteen. Onneksi ei kuitenkaan yksikään puhuja väittänyt perustulon tuovan mukanaan mukavuudenhalua ja laiskuutta.
Ilahduttavasti myös joidenkin puolueiden diskurssiin on ilmaantunut vaatimus toimeentuloturvan yksinkertaistamisesta ja jotkut puheenvuorot jo lähestyvätkin perustulomallia.
Yksinkertaisuudessaan perustulomalli on vieras varsinkin SDPläisille. SAK:n historioitsija Tapio Bergholm valisti kuulijoita PAMin paneelissa sanomalla, että niissä maissa, missä perustuloa on kokeiltu, se on lisännyt ns silpputyötä.
Pikemminkin on kyse siitä, että silpputyö on ollut jo olemassa, mutta perustulon ohella sitä on kannattanut ottaa vastaan, koska ei ole joutunut tukien menetys- ja takaisinmaksu-allikkoon.
Työnantajat ilmeisesti pelkäävät työntekijöiden joukkopakoa hiekkarannoille mikäli perustulo toteutuu. Niin tehokas perustulo ei kuitenkaan ole. Jos haluaa kohtalaisen elintason, on kuitenkin tehtävä töitä, mutta nyt se on työntekijälle kannattavaa, myös osa-aikaisena ja pätkissä. Suurempi on kai pelko työntekijöiden keskuudessa työpaikan menettämisestä. Valtaosa heistä on erittäin uskollisia työntekijöitä.
Itse olen sitä mieltä että joustavuus on yksi perustulomallin ehdottomia etuja. Elämäntilanteet vaihtelevat ja samoin tarkoituksenmukaisin työssäkäynnin määrä.
Erittäin vähävaraisten opiskelijoiden keskuudessa perustulomalli on jo pitkään saanut kannatusta, koska he taiteilevat työnteon, opintorahan ja opiskelun välillä. Opintoraha ei riitä elämiseen, mutta työnteko aiheuttaa nopeasti takaisinmaksuvaatimuksen - korkojen kera. Ja sitten ollaan vielä suuremmissa vikeuksissa.

alkuun

Hiilidioksidivero hullutuksen hoitoon
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 01.03.2007

Ruotsalainen Expressen-lehti julkaisee juttusarjaa siitä millaisia maailmanmatkoja nauttimamme ruoka on taivaltanut ennen pöytäämme joutumista, ja millaisia ovat näiden kuljetusten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Olin aina ajatellut, että yksi hulluimpia asioita maailmassa on oluen kuljetus rekoilla Iisalmesta Helsinkiin, laivalla Tallinnaan, ja takaisin Helsinkiin, mistä suomalaiset omilla kyydeillään tai kantaen vievät oluttölkit koteihinsa - osa mahdollisesti jopa Iisalmen lähelle.

Yhtä mieletön on kuitenkin norjalaisen kasvatuslohen lentomatkailu kaukoitään ja takaisin Pohjolaan. Norjan länsirannikolla meressä sumpuissa kasvatetut, ja argentiinalaisella kalajauholla sekä antibiooteilla syötetyt lohet tapetaan ja perataan Norjassa. Senjälkeen ne lennätetään Thaimaahan halpatyövoiman avulla fileoitavaksi ja pakattavaksi, ja päätyvät aikanaan esimerkiksi ruotsalaiskaupan pakastealtaaseen, mistä norjalaiset käyvät niitä edullisesti ostamassa.

Missä on vika? Jos ruoka näin edestakaisin yli puolen maapallon kuljetettuna on edullisempaa kuin lähiruoka, on kuljettaminen selvästi liian halpaa, varsinkin kun laskemme mukaan rehun ja kalojen kuljetuksen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Hiilidioksidivero on välttämätön tällaisen hulluuden hillitsemiseksi.Thaimaalaisten palkat eivät tietenkään myöskään kestä päivänvaloa.

alkuun

Vaikeita kysymyksiä
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 26.02.2007

Kun anoppini vuosia sitten kävi vierailuilla sisartensa luona Parikkalassa, he tapasivat mäeltä katsella lapsuutensa kotitaloa rajan toisella puolella. Sen on täytynyt olla perin tuskallista. Sitten kasvoivat pensaikot ja talokin kenties rappeutui. Enää se ei kuitenkaan näy Suomen puolelle.
Huolimatta koti-ikävästään anoppini piti keskustelua Karjalan palauttamisesta Suomelle haihatteluna. Minunkin mielestäni toive on epärealistinen, oli silloin ja on nyt.
Pro Karelia-liike painostaa meitä ehdokkaita vastaamaan kyselyynsä, mutta otan mieluummin kantaa tässä. Avoin keskustelu on aina paikallaan ja kunnioitan sotiemme veteraanien työtä maamme hyväksi. Ymmärrän niitä, jotka kyynelsilmin etsiskelevät kotitalojensa perustuksia entisillä asuinmaillaan. Haluan tukea sukulaiskansojamme heidän pyrkimyksessään säilyttää kulttuurinsa.Mutta Karjalan palautumista osaksi Suomea pidän erittäin epätodennäköisenä vaihtoehtona monestakin syystä, ei vähiten Venäjän puolustus-strategiaa ajatellen. En osaa kuvitella, että Venäjä neuvottelemalla luopuisi Karjalasta. Paljon pienemmistäkin asioista neuvottelu on ollut kovin työlästä.
Tuon tunnelin päässä en näe valoa.

alkuun

Toisen hyöty - toisen haitta
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 16.02.2007

Olemme käyneet kiivasta keskustelua Hyvinkään seudulla kiviaineslouhosten ja turpeenoton vastustamiseksi Kaukasissa, Kytäjällä ja Kurkisuolla.

Maankäytön ongelmien ydin näyttää olevan siinä, että ne, jotka saavat asiasta koituvan hyödyn, ovat eri henkilöitä kuin ne, joille siitä aiheutuu haittaa. Sen takia keskustelijoiden on niin vaikea löytää yhteisymmärrystä.

Toisen lyhytaikaisen rahallisen hyödyn hintana saattaa olla pitkäaikainen tai mittaamaton haitta toiselle, aikalaiselle tai tulevan sukupolven edustajalle. Rahallinen korvaus ei useimmiten riitä korvaamaan niitä arvoja joita menetetään melun, pölyn ja/tai läpikulkuliikenteen takia sekä maiseman ja luonnonmuodostumien katoamisen takia.

Se toinen osapuoli voi olla myös luonto, ja niin yleensä onkin, kun kysymyksessä ovat luonnon olosuhteita merkittävästi muuttavat hankkeet kuten louhokset ja turpeen nostaminen. Eläinten elinympäristöt pirstotaan ja kulkureitit katkaistaan. Harvinaiset lajit saavat väistyä ja luonnon monimuotoisuus vähenee.

Ratkaisuja tehtäessä tulee päättäjän aina ottaa huomioon saavutetun hyödyn ja aiheutetun haitan välinen suhde. Näissä tapauksissa ne koituvat kokonaan eri tahoille eivätkä ole missään suhteessa toisiinsa. Kielteisen lausunnon antaminen on näinollen helppoa ja itsestäänselvää.

alkuun

Perustuloa vai byrokratiaa?
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 05.02.2007

Aamukahvi meni oikeasti väärään kurkkuun ja läikkyi pitkin pöytää, kun Runebergin päivän kello kuuden uutiset kertoivat Päivi Räsäsen ottaneen kantaa Vihreiden perustulomalliin. Ovatko Räsäsen perustiedot toimeentulon kustannuksista tämän päivän Suomessa puutteelliset, vai onko hänen laskutaidossaan jotakin vikaa? En oikein osaa uskoa, että hän tahallaan vääristelee asioita, sillä hänhän on kristillisten puheenjohtaja.

Perustulo ei vastaanottajan kannalta tuo merkittävää numeerista muutosta tilanteeseen. Luukkujen määrä pienenee ja byrokratia vähenee. Mahtoikohan Räsäsen laskelma muistaa ottaa huomioon mitä oikeasti maksavat kaikenlaiset eri tuet ja niiden laskeminen ja maksattaminen eri luukuilta, puhumattakaan siitä, että näille summille vielä lasketaan verot.

Merkittävä muutos nykyiseen on, että perustulo ei pienene, jos asianomainen on välillä työssä ja siis saa ansiotuloa, mikä nimenomaan kannustaa työntekoon, toisin kuin nykyinen järjestelmä.

Se mistä perustuloa on oikeasti arvosteltu, on , että se meidän suomalaisessa järjestelmässämme tuo niin vähän muutosta nykyiseen tilanteeseen, tulontasaukseen ei juuri lainkaan. Brasilian kaltaisissa maissa perustulon odotetaan tuovan ratkaisun slummiutumisongelmaan, koska maaseudun köyhien ei enää tarvitse lähteä suurkaupunkeihin etsimään toimeentuloa.

Esimerkkinä byrokraattisesta puuhastelusta voin kertoa, että Kunnallinen eläkerahasto on toistamiseen lähestynyt minua kirjeellä muistuttaen, etten ole toimittanut heille veronpidätystodistusta heidän myönnettyään minulle 4,53 euron suuruisen eläkkeen kuukaudessa. Luit oikein: neljä euroa viisikymmentä kolme senttiä. Kyseessä on siis eläke, ei sen korotus. Paljonko aikaa ja rahaa, postimaksuja ym kuluneekaan maassamme moiseen näpertelyyn?

Suosittelen perusteellisempaa perehtymistä perustulomalliin

alkuun

Om att spara (el)
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 02.02.2007

"Flit är lyckans högra arm, sparsamhet dess vänstra" läste alla 44 flickorna på 1A i flicklyceet i Kuopio högt varje gång som svensklärarinnan steg in i klassrummet. Första gången såg hon lite förbryllad ut, men när vi talade om för henne, att det var fröken själv som ville att vi skulle upprepa ordspråket i början av varje lektion, blev hon väldigt förtjust i sin egen idé och tyckte att vi skulle fortsätta med det. Det var alltså på femtiotalet.

Numera anses det visst inte som någon dygd att spara, och att tala om att spara el låter närmast som en cliché. Igår var det meningen att alla skulle släcka lamporna och överhuvudtaget all elektricitet på fem minuter klockan fem i åtta på kvällen. En del glömde bort hela saken, andra släkte lamporna på fel tid, och så var det förstås de som aldrig hade hört om saken. I Frankrike där idén härstammade från märktes en minskning på en procent i elförbrukningen. I Finland kunde man inte konstatera någon märkbar minskning alls.

I Yliopistolehti läste jag att enbart belysningen svarar för 16% av all elförbrukning i världen. Och det å sin sida motsvarar all den kärnkraft som produceras i världen...sammanlagt. Det får mig att undra om vi faktiskt behöver alla de där lamporna.

alkuun

Uudelleen ydinkysymyksistä
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 30.01.2007

Oli pakko kirjoittaa paikallislehteen. Tämmöinen siitä tuli:
Ydinkysymyksiä

Kun ympäristöaktiivit muutamia vuosikymmeniä sitten varoittivat ilmaston lämpenemisen kiihtymisestä ellei hiilidioksidipäästöjä saada rajoitetuksi, heitä pidettiin haihattelijoina. Tänään kaikki ymmärtävät mistä on kyse.

Tieto siitä, että tilanne tulee pahenemaan, ei näytä riittävän muuttamaan tottumuksiamme. Kulutuksen halutaan kasvavan, siis samalla myös energian kulutuksen. Se tuo vaurautta – mutta vain erittäin lyhyellä tähtäimellä, eikä edes kaikille.

Monet ydinvoiman kannattajat puolustelevat kantaansa sillä, että se on vain siirtymävaiheen ratkaisu. Kuitenkin se mitä siirretään, on totuuden katsominen silmiin. Ydinvoimalla ei päästä energiariippuvuudesta, se ei ole kotimaista, eikä se ratkaise ympäristöongelmia, se pahentaa niitä. Ydinvoimalaonnettomuuden riski on aina olemassa, joko laitoksen tai sen työntekijöiden itse aiheuttamana tai ulkopuolelta aiheutettuna. Radioaktiivisten jätteiden varastointi kallioperään on niinikään ongelman siirtämistä tuleville sukupolville.

Kuka meistä voi katsoa lastenlapsiaan silmiin vastatessaan kysymykseen ”miksi?”, kun he tietävät, että me tiesimme.

Mikä siis neuvoksi?
On etsittävä uusia, innovatiivisia ratkaisuja. Energian käyttö on ajateltava uudelleen. Ruotsi on luopumassa sähkön käytöstä lämmityksessä. Itse asiassa uusiin pientaloihin ei enää saa rakentaa sähkölämmitystä Voitaisiin uudelleen ruveta oikeasti säästämään energiaa - ja vähentämään kaikkea kulutusta. Biopolttoaineet ovat myös todellinen ratkaisu. Polttotekniikka ja laitteet ovat kehittyneet.

Teollisuus on jo kehitellyt tehokkaampia menetelmiä – tehokkuudella en nyt tarkoita voittojen maksimointia, vaan energiatehokkuuden parantamista – joita ei ole otettu käyttöön, koska ne ovat kalliimpia, siis lyhyellä tähtäimellä. Paljon energiaa vaativaa puuhioketeollisuutta parempi vaihtoehto olisivat sellutehtaat, sillä ne tuottavat enemmän energiaa kuin käyttävät, ja ympäristöongelmiin on löydetty ratkaisut. Maailmalla se on jo huomattu,
Kun on pakko, ratkaisuja yleensä löytyy.

alkuun

Ydinkysymys
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 21.01.2007

Paikallislehti halusi eduskuntavaaliehdokkailta vastauksen kysymykseen pitäisikö Suomeen rakentaa kuudes ydinvoimala. Ei tietenkään, mutta asia on myötätuulessa, koska ydinvoiman kannattajat käyttävät ilmastonmuutosta keppihevosena. Ei ole muuta mahdollisuutta, he sanovat. Kuitenkin Suomen energiankulutus on kasvanut vain prosentin verran viime vuosina, ja näin ollen uusiutuvilla energioilla voitaisiin hyvinkin korvata fossiiliset polttoaineet. Säästämisestähän ovat puhuneet vain Vihreät.
Onneksi sentään uraanikaivoshankkeet saivat tyydyttävän ratkaisun itä-Uudenmaan kannalta. Ja uraaniahan ei tarvita, kun ei tehdä ydinvoimaloita. Ydinvoimako saastuttamatonta? Sekö muka olisi vain siirtymävaiheen ratkaisu. Se on tietenkin ratkaisu, jolla siirretään todellisuuden silmiinkatsomista. Ja kuinka pitkäksi aikaa? On niin monta tapaa pettää itseään, mutta lastenlastemme silmiin katsominen voi jo olla vaikeampaa.
Ilmastoasioihin erikoistunut ministeriö on itse asiassa välttämättömyys..

alkuun

Det där med åldern
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 17.01.2007

Om två veckor blir jag pensionerad. Idag väntas det av mig att jag är hur duktig och pigg som helst, orkar motivera mina elever, undervisar på ett intressant och modernt sätt, använder alla dagens tekniska grejer, motionerar, deltar, är informerad. Om två veckor har jag blivit en samhällsbörda.
Hur ska jag kunna anpassa mig till det?
Jag fick email från en fd elev till mig. Han hade varit i Bryssel och jobbat, och där hade han hört att jag ställt upp som kandidat i riksdagsvalet. Det var fint, tyckte han."Ihana lukion englanninopettajani" skrev han. Gud vad det kändes gott. Jag fick tantenergi att räcka mig till sommaren.
Jag tänker faktiskt börja med ett nytt liv med nya äventyr.Jag har redan provat på det där med måleri, taj chi, och sånt, så det får bli något helt nytt. Och så får jag köpa barnbiljett till buss och tåg!!
Om jag inte skulle komma in i riksdagen ska jag börja med släktforskning. Fick en bunt redovisningar från en helt ny kusin till mig, en helt ny värld med spännande människoöden med början på 1600 talet.
Kommunalpolitiken tar nog också ganska mycket tid. Vi får se.. Men att vara gammal, o nej.

alkuun

Ja seuraava oli Hyvinkää...
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 11.01.2007

Missä muussa kielessä ilmaistaan tulevaa aikaa menneen ajan muodolla?
Suomi on hauska kieli. Missä muussa kielessä oppilaat haluaisivat istua luokassa myssyt päässä. Muilla on päät myssyssä. Tai sitten kylmänä.
Kieli on vaikea ilmaisukeino. Tarvitaan hyvin selkeä ilmaus, jotta puhuja/kirjoittaja ja viestin vastaanottaja ymmärtävät sen lähes tulkoon samalla tavalla. Muuallakin kuin Savossa, missä vastuu on aina kuulijan
Toisen tekemiin vastauksiin on todella vaikea samastua.
Olen jokseenkin sitä mieltä, että vaalikoneisiin on mahdotonta saada näkyviin todellista kantaansa. Siitä tulee väistämättä karikatyyri. Ja kuinka potentiaalinen äänestäjäni voisi aavistaa, että olen valinnut "jokseenkin erimieltä" vastauksen ja päättänyt antaa seikkaperäisen selvityksen siitä, mitä asioita valmisvastaus ei ota huomioon?
Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että iltayöni ovat kuluneet vaalikoneiden logiikkaa tutkiessa.
Tarinan mukaan joku paaveista saapuessaan USA:han joutui heti median kiusallisten kysymysten pyöritykseen. Yksi niistä kuului"Pyhä isä, mitä mieltä olette bordelleista?" Varmuuden vuoksi paavi vastasi savolaisittain kysymyksellä eli:" Onko Amerikassa bordelleja?" Seuraavan päivän lehdessä etusivun otsikko kuului " Paavin ensimmäinen kysymys hänen saapuessaan Uudelle matereelle oli "Onko Amerikassa bordelleja?"
Vanhemmat sukupolvet muistavat tämän peräti koulutekstinä vai oliko se nyt kuuntelutehtävä? Olen jokseenkin varma, että oli.

alkuun

Millainen vuosi tämä uusi?
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 03.01.2007

Uusi vuosi alkoi. Otettiin uusi almanakka esiin ja ensimmäinen puolivuotiskausi täyttyi erilaisten lappusten sisältämästä infosta tuossa tuokiossa. Mikä on tämä oravanpyörä? Ovatko kaikki nuo tapahtumat tarpeellisia? Sitten on tietysti vielä tämä vaalikampanja.Täytyy varata päiviä siihenkin.
Kävin kaupungilla Kuopiossa hakeakseni apteekista äidilleni lääkkeitä. Tuntui, että puoli Suomea oli ahtautunut autoineen Kuopion keskustaan kummallinen kuume silmissään. Sitten ymmärsin; se ei ollut flunssa-aalto. Alennusmyynnit olivat alkaneet. En ole tähän pitkään ikään mennessä kokenut vastaavaa ja olen kuitenkin kokenut Hullut päivät ja muut.
Johtuuko se tästä lumettoman pimeyden tuomasta ankeudesta, jota pitää jotenkin piristää.
Takapihallamme Hyvinkäällä alkoi lintulyhde itää jo ennen joulua. Sitä kävi ihmettelemässä myös peipponen, siis se mistä puoli kuuta on kesään. Ei se kuitenkaan talvehtine täällä, koska ei ole enää näyttäytynyt.
Minusta tuli lopullisesti vihreä, kun huomasin, että lapsille saattoi kuusen naavaa näyttää vain kirjan kuvasta. Nyt katselen kuvia lapsistani hiihtämässä!!

alkuun

Vähemmän roinaa...
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 22.12.2006

Tyttäremme kuunteli vuosia sitten joululaulua ja kun tultiin kohtaan "laps hankeen hukkuu, unhoittuu.." alkoivat kyynelet valua pitkin poskia. "Kävikö niin surullisesti?"
Toista miljardia käyttävät suomalaiset tänä vuonna jouluostoksiin. Onkos siinä mitään tolkkua? Ostin minäkin jotakin pienimmille, ja kaksi ja puoli sukkaa on nyt valmiina. Tyttäret ja miniät saavat Globe Hopen kierrätyskassit, Unifemin logoilla varustetut.
Mutta me saimme, koko perhe, käsittämättömän hienon joululahjan. Kaukana asuva serkkuni lähetti yllättäen selvityksen esi-isistäni 1600-luvun alkuun asti ja lähisuvusta, josta en ollut mitään tiennyt. Yhteisiä esi-isiä löytyi mitä hämmästyttävimpien henkilöiden kanssa. Olin aina ajatellut Veikko Sinisalon olevan samaa sukua,vaikka kaukaista, ja sieltähän hän löytyikin, samoin muita tunnettuja Tamperelaisia kulttuurihenkilöitä. Pitääpä lukea Moreeni jälleen kerran.
Kuvittele, lukijani, miltä tuntuu saada ihan oikea suku kuusikymppisenä. Myös lapsemme ovat innoissaan. Äidinpuoleinen tarina ei päätykään äitiin.
Tässä ovat siivoukset ja shoppailut saaneet väistyä. On muuta tekemistä.

alkuun

Joulukiireitä ja blogimerkintöjä
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 19.12.2006

Hyvä lukijani, luitko koko tekstin? Sen saat esiin, kun klikkaat "lue lisää" -kohdasta. Usein juttuni juju sijaitsee sen loppupäässä. Joistakin palautteista olen havainnut, että onkin luettu vain alkulause.
- Miten sinun jouluvalmistelusi sujuvat? Minä en ole vielä aloittanut ja huomaan sen vaivaavan, vaikka olen periaatteessa hössöttämistä vastaan. Poikien sukista on vain puolitoista valmiina ja pitäisi olla kuusi. Siivouksesta ei ole tietoakaan ja sanakokeet ja aineet korjaamatta. Toisiko joulupukki lisätunteja? Torstai-iltana on koulumme joulu-jumalanpalvelus. Siellä on usein joulumieli alkanut saapua. Ehkä nytkin.
- Vaalikampanjani avaus lauantaina sujui mukavasti. Heidi antoi hyvää vetoapua ja hauskaa oli myös Terhon läsnäolo. Paikallislehti nimitti meitä "uusmaalaiseksi voimakolmikoksi". Ei hassumpaa.
- Eilisessä kaupunginvaltuustossa hävisimme niukasti äänestyksen vanhuksille suunnatun palveluoppaan laatimisesta. Tampereella on erittäin hyvin toimiva opas, joka perheessämme on kulunut käytössä, kun olemme kaukoselvittäneet palveluvaihtoehtoja. Myös Riihimäen opasta on kehuttu. Hyvinkääläisten vanhusten on kait ensin mentävä tietokonekurssille, jotta pystyvät netistä saamaan tarvitsemansa informaation.
Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä neuvonta säästää turhilta käynneiltä. Vanhusneuvola säästäisi lääkäreiden vastaanottoaikaa varsinaisten sairauksien hoitoon. Moni vanhushan laittautuu lääkäriin turvallisuuden tunnetta etsiessään. Emmekös me ole menossa kohti vanhusvaltaista yhteiskuntaa?

alkuun

Mihin katosi lumiukko?
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 14.12.2006

Lähes puolet meistä suomalaisista kärsii tästä ainaisesta pimeydestä, sanottiin uutisissa. Minä kuulun heihin. Samoin suuri osa oppilaistani. Lappilaiset sanovat, että he eivät kestä tätä etelän kaamosta. Heidän pimeyttään valaisee lumi.
Oli meilläkin lunta vähän aikaa. Lapset tulivat ja tekivät lumiukon, miehenkorkuisen. Sille laitettiin oikeaoppisesti porkkana nenäksi. Se oli hyvänmakuinen luomuporkkana. Lapsenlapsi söi sen. Haki vielä toisenkin. Lumiukko sai tyytyä männynoksan kappaleeseen nenänä. Oli myrskyssä pudonnut isosta männystämme.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan me suomalaiset olemme voittajia tässä ilmaston muutoksessa. Tulvat ja myrskyt lisääntyvät, samoin niiden aiheuttamat taloudelliset menetykset. Kesällä vaivaa kuivuus. Syksyllä maa ei jäädy normaalisti. Roudan ansiosta Suomen maataloudessa on selvitty huomattavasti pienemmillä torjunta-ainemäärillä kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa. Routa on myös ehkäissyt juurivaurioita puita korjattaessa.
Ilmaston lämmetessä ääreisilmiöt yleistyvät, myrskyt ja tulvat pahenevat, jäätiköt sulavat,ihmisiä menehtyy kuumuuden ja kuivuuden takia.
Meillä Suomessa kasvukausi pitenee ja lämmityslaskut pienenevät. Pitäisikö oikein iloita?
Lumiukkomme tietenkin suli ja vesi imeytyi maahan, koska ei ollut routaa. Lakki ja kaulaliina haettiin pois. Nenä sai jäädä. Pitkä nenä.

alkuun

Asennetta !!
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 01.12.2006

"Tangokuningatarta ei ole näkynyt moneen kuukauteen. Ei se kai enää tule," kommentoi äiti palvelutalon alati vaihtuvaa henkilökuntaa, joka on pääasiassa määräaikaista, työllistämistuella työllistettyä, ja muutoinkin Vanhainkotiyhdistykselle edullista.
Äidillä, tehostetusti tuetulla asukkaalla, itse asiassa vuodepotilaalla, on kaksi erityistä viihdykettä. Toinen on huonojen uutisten kuuntelu radiosta, ja toinen hoitajien tarkkailu.
Tangokunigatar sai nimensä sen vuoksi, että hän tälläytyi edustuskuntoon silloinkin kun lähti vanhusten vaippojen vaihtoon, ja vapaa-aikanaan kävi innokkaasti tanssikurssia. Tapasi siellä uuden miehensäkin.
Tämän hetken hoitaja-suosikki on Sevillan parturi. Heitä yhdistävät yhteinen rakkaus musiikkiin, ja äidin onnistunut hiusleikkaus viime suihkun jälkeen.
Tupu, joka osasi ruotsia (äiti on suomenruotsalainen), joutui lopettamaan viime kuussa. Määräaika päättyi. Petterskaa ei ole näkynyt aikoihin, Maija ei käynyt sanomassa edes näkemiin, Mari pääsee silloin tällöin tuuraamaan, vaikka määräaika umpeutui. Ja niin edelleen...

alkuun

Reissussa
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 28.11.2006

Eilinen kaupunginvaltuuston kokous budjettiäänestyksineen sujui kohtalaisesti. Maahanmuuttajalauseet poistettiin ja Pikkutikka sai pontensa. Rahanmenolisäyksiä tuli vain aiemmin sovitut ja niinpä yksimielisiä kohtia oli tavallista enemmän, kun taas äänestyksiä tavallista vähemmän. Asialla on puolensa. Etukäteiskeskusteluihin eivät kaikki välttämättä pääse osallistumaan tai saa tarvittavia tietoja, mutta loppukäsittely on nopeutunut.

Meriem Aslan , joka on UNIFEMin hankepäällikkö Kabulissa oli mielenkiintoinen tuttavuus. Hän on hauska, jalat maassa, ja tykkää saunasta (oltuaan kaksi päivää Suomessa). Naisten oikeusapuneuvonta alkaa saada muotonsa ja täsmentyy. Se on hyvä.

Otsikko viittaa siihen, etä kassit ovat pakattuina ja lähden tästä tutustumaan Kuopion vanhustenhuoltoon. Paha mieli on taas kaikertanut, kun en ole muutamaan viikkoon ehtinyt äidin luokse. Joka kuukausi sentään.Palaan viimeistään perjantaina. Kuinka voisi olla monessa paikassa yhtä aikaa?

alkuun

Etelä-Suomen transiittoliikenne, talouden pelastus vai ympäristön perikato?
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 23.11.2006

Olimme eilen Helsingissä Etelä-Suomen liikenne ja logistiikka -seminaarissa Anna Mäkelä, Pekka Poutanen ja minä. Oli siellä sitten muutama muukin, kansanedustajiakin, kun oltiin niin lähellä eduskuntaa, Kansallismuseolla.
Matkalla Helsinkiin tein asiakastyytyväisyys- tutkimusta. Se oli peräti helppoa, sillä yleisin keskustelunaihe oli VR:n kehno toiminta oikoradan jälkeisessä elämässämme.
Useimpien huolenaihe oli jatkuva myöhästely töistä, joka monilla paheni jatkoyhteyksien takia. Joitakin vuoroja ei enää uskallettu käyttää myöhästymisten pelossa. Ne VR varmaan lopettaa, koska ei ole matkustajia. Iltapäivisin matkustajia kuulemma on. Yleensä Pasilasta tulijat eivät enää saa istumapaikkaa.
Vastapäätäni istuvat rouvat totesivat , että on loukkaavaa, miten ylimielisesti / välinpitämättömästi VR suhtautuu tuhansiin päivittäin työmatkaa tekeviin radanvarren asukkaisiin.
Seminaari oli kiinnostava ja joitakin myönteisiä puheenvuoroja, joissa kestävä kehitys asetettiin melkein taloudellisten kysymysten rinnalle, kuultiin myös. Niitä esitti LVM:n kansliapäällikkö Harri Pursiainen.
Kansanedustaja Ilkka Kanervan viesti oli, että transiittoliikenne itään tulee pelastamaan Suomen talouden.Hän ei niinkään vaikuttanut kiinnostuneelta siitä, millä hinnalla.
Saatanpa palata näihin asioihin vielä.

alkuun

Kaikki päivät ovat lasten oikeuksien päiviä, sanoi Ossi Savolainen
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 22.11.2006

Maanantaina 20.11. eli eilen, oli kansainvälinen lasten oikeuksien päivä. Hyvinkäällä vietettiin kansainvälistä lastenjuhlaa, joka aloitti kokonaisen teemaviikon, johon taas liittyy satutuokioita, lasten lauluhetkiä kirjastolla XL5:n Mikan johdolla, ja lasten taidedäyttely Artussa ym.
Lastenjuhla pidettiin Raittiustalolla, missä väkeä oli tuvan täydeltä.
Esiintyjät olivat suomalaisia nuoria muusikoita ja kansantanssijoita. Tanssit näyttivät kovin kiinnostavan pääasiassa Kosovon albaaaneista muodostunutta lapsiyleisöä. Mehu ja pulla maistuivat. Yleisö ilmeisesti luuli juhlan siihen päättyvän ja poistui väliajan jälkeen. Tuli surku niitä esiintyjiä, joiden ohjelma jäi näkemättä. Minäkin nimittäin poistuin. Espooseen.
Huolestuin hieman, kun yleisön joukosta kokonaan puuttuivat afganistanilaiset lapset, joita kaupungissamme on melko paljon. Selitys tuli tänään kun menin Paavolan koululle vierailemaan maahanmuuttajien läksykerhoon. Sain kuulla koko afagaaniyhdyskunnan vierailleen Fazerilla lastenpäivän kunniaksi. Sekin retki oli suunniteltu aikoja sitten.
Kirjastolaisten johdolla on kiitettävästi lähestytty uussuomalaisia /uushyvinkääläisiä järjestämällä erilaisia tilaisuuksia, joissa heidän kulttuuriaan tuodaan esille.
Vain toinen toisiimme tutustumalla voimme välttää pelot ja ennakkoluulot.
Kaikilla ei ole Hyvinkäällä hyvä olla. Lapset oireilevat, osalla se ilmenee käytöshäiriöinä. Kotouttamisessa on ongelmia. Meidän on myös totuttava siihen, että lastuja tulee nyt virran mukana tuhkatiheään.

alkuun

Asioilla on puolensa
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 19.11.2006

Tässä kuitenkin pari valoisampaa juttua. Ne kuuluvat Terholle lähetettyihin:

Hyväksytty

Mummu, sinä olet aika pullea,
sanoivat lapsenlapset,
nuo uskossa väkevät
ja totuudessa ehdottomat.
-Niin.
Sinä et taida uidessa upota.
-En.
On hyvä että olet niin pullea.

Hurukyytiä

Sinä osaat tuommoisella ajaa,
sanoi viisivuotias
ja katseli pää kallellaan naapurin tätiä.
Saanko minä tulla kyytiin?
Ja niin he huristelivat
pyörätuolilla
puistoon oravia ruokkimaan.

alkuun

Kantapöytä
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 19.11.2006

Kaljakapakan kantapöydässä
krapularyyppyjen sijasta
he saavat voimaa toistensa seurasta,
käyvät läpi toistensa kertomukset
jakavat toisilleen neuvoja,
kouluja käyneet,
kaiken kokeneet.
Ei heidän maailmansa puhumalla parane.
Mitä tehdä, kun sytostaatit
eivät enää auta?

(omistettu ystävälleni, jonka toivo hiipuu)

alkuun

Ruonoilua
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 16.11.2006

Aamuyölla loppui uni ja ajatuksiin saapui pieniä runonpätkiä. Lähetin ne Terho Pursiaisen vierassivuille, mutta tässä pieni näyte:

Ikäihmiset

Monia sateita nähneet,
sanovat Afrikassa.
Paljon on kyllä satanut
vettä, lunta ja räntää,
tuhkaa, luoteja, pommeja,
pienhiukkasia.
Kiitosta ei niinkään

alkuun

Panovirheitä yöllisissä jutissa
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 14.11.2006

Toimivatko muiden sormet ja ajatukset yömyöhällä samaan tahtiin? Siis näppäimistöllä. Minun eivät. Eilen väitin puhuneeni maahanmuuttajista tiettyyn hankeen. No, tarkoitus oli iloita siitä, että samaan henkeen (!)puhuminen voi edesauttaa asiaa.
Olemme yrittäneet palauttaa maahanmuuttajalasten kotikielenopetusta päiväkotien ohjelmaan. Se on nyt myötätuulessa, mutta oli vähällä mennä koko lapsi pesuveden mukana.Sinne hankeen. Hyvinkää on päättänyt vähentää pakolaisten vastaanottamista, mutta haluaa houkutella hyvinkoulutettuja, paljon veroja maksavia ulkomaalaisia Hyvinkäälle paikkaamaan tulevaisuuden työvoimapulaa. Mitenkähän se yhtälö toimii?
Olin Porvoossa Paras-hanke seminaarissa. Hieman viisastuin, ja nyt tiedän mistä ainakin pitää ottaa selvää. Hyvä niin.

alkuun

Puheita ja päätöksiä
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 14.11.2006

Onnittelujen paikka! Olen tullut valituksi Hyvinkään kirkkovaltuustoon! Vaatimattomalla äänimäärällä, mutta silti!
Tänään Hyvinkään kaupunginvaltuusto käsitteli ensimmäisen kerran talousarviota. Pidin Vihreiden ryhmäpuheenvuoron. Sen luonnos on Hyvinkään vihreiden kotisivulla, mutta enhän tapani mukaan mitenkään pysynyt sen rajoissa.
Tunsin itseni kuitenkin ajan hermolla olevaksi, kun A-piste käsitteli maahanmuuttajalapsia aivan samaan hankeen, mihin olen useaan otteeseen aiheesta jo paasannut(sic!). Energiastrategia-aloitekin tuntui hyvin ajoitetulta, kun uutiset kertoivat Venäjän kaasuvarojen huolestuttavasta vähenemisestä.
Budjetista äänestetään kahden viikon kuluttua, joten vielä ei voi olla mistään ihan varma.
Kierrokset ovat vielä korkeita, mutta pari sudokua auttaa nukahtamaan ja huomenna taivallamme Porvooseen Paraskeen.

alkuun

valtuustoaloite:energiastrategia
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 13.11.2006

Kylläpä meni aikaa. Kirjoitin ryhmän budjettipuheenvuoron huomiseen kaupunginvaltuuston kokoukseen ja päätin tehdä aloitteen energiastrategian luomiseksi Hyvinkään kaupungille. Olen siihen aika tyytyväinen. Koko lyhykäisyydessään se on seuraavanlainen:

Energian hinnan nousu, energiaomavaraisuus, öljyriippuvuus ja/tai riippumattomuus tuontienergiasta, sähkön kilpailuttaminen, energiaa säästävien teknologioiden valitseminen, energian tuottaminen tehokkaammin, uusiutuvat energianlähteet, keskitetty maalämmön hyödyntäminen, säästäminen, päästöjen vähentäminen jne ovat seikkoja, joiden takia mielestämme on välttämätöntä luoda Hyvinkään kaupungille laaja tulevaisuutta ennakoiva energiastrategia sen lisäksi mitä Hyvinkään kestävän kehityksen ohjelmassa jo on hyväksytty.

alkuun

Extra ecclesiam nulla salus ??
Blogi – kirjoittanut Sinikka Ala-Paavola 08.11.2006

Seurakuntavaalit lähestyvät ja olen ehdokkaana. Miksi minä, tavallinen tallaaja, jonka usko horjuu ja huojuu järkipahan tuiverruksessa? Lapsenusko, se minulla kait on ja nostaa välillä päätään.
Käynkö kirkossa? Hautajaisia on nykyisin useammin kuin häitä, lapset ja kummilapset ovat päässeet ripille, lastenlapset kastettu. Koulun joulujumalanpalvelus, kauneimmat joululaulut, kesäasukkaiden kirkkopyhä mökkikunnassa, kirkkokonsertti silloin tällöin - tuntuuko tutulta? Miksi siis minä?
Haluan ajaa suuren enemmistön, sen hiljaisen, asiaa. Luukuttajat osaavat luukuttaa, myös seurakunnassa. Herätyksen kokeneet ovat varmasti löytäneet omat joukkonsa. Mutta entä tavalliset ihmiset, osa jo hieman ikääntyviä, miten on heidän laitansa? Turvattomuuden hiipiessä. Vielä ei seurakuntasisar tule onnittelemaan kuten yli 80-vuotiasta. Kuka voisi lohduttaa, kuka kulkisi vierellä?
Seurakunnan tulisi mielestäni jalkautua enemmän tavallisten ihmisten keskuuteen. Mummon kammarit, Tuomas messut, Ristintiet ovat kaikki ansainneet paikkansa ja saavuttaneet suuren suosion, mutta minä kaipaisin jotakin arkisempaa. Ja resursseja toiminnan laajentamiseen. En kaipaa hienoja seiniä. Kaipaan ihmistä ihmisen rinnalle.

alkuun